Black&white ja höpöttelyä

Heippa! Aika menee niin älyttömän nopeesti, viikot vierii, päivät vilahtaa silmien ohi. Tuntuu että aikaa ei jää oikein mihinkään. Viikonloput menee viellä nopeemmin kun arki. Yritän rentoutuu mut mie oon sellanen että oon höseltämässä koko ajan! En osaa vaan olla ja hengähtää. Sellanen taito ois hyvä olla, sen avulla arjessakin osais rentoutuu. Miun ajatukset pään sisällä on kun pyörremyrsky, ajattelen kaikkia asioita yhtä aikaa. En oikeestaan ees tiiä mitä pitäsi ajatella. Oon tosi ailahtelevainen. Välillä oon tosi ilonen ja pirtee kun taas yhtäkkiä mieliala laskee ja kaikki tuntuu menevän pieleen. Teen jotain mitä kadun myöhemmin, huudan, haastan riitaa. Oon ilkee vaikken tarkota sitä. Teen kaikesta liian monimutkasta, ois paljon helpompiakin tapoja tehä asioita. Oon samalla tosi väsyny mut samalla myös osaan ettii asioita jotka tekee miut onnelliseks ja jotka antaa voimaa.  Yks sellanen asia on joulu! Onko siellä ruudun toisella puolella muita jotka on ihan hurahtaneita niihin kynttilöihin, jouluvaloihin, ihanaan jouluruokaan (erityisesti suklaaseen,haha), ja siihen ihanaan tunnelmaan? Se on niin kiva piristys talveen, vaikka ulkona oiskin kylmä niin sisällä on tosi lämmin tunnelma! Se on miusta ehottomasti vuoden parasta aikaa kesän lisäks. No mut jätetään nää höpöttelyt taas tähän, oli vaan pakko taas tulla jakamaan miun ajatuksia tänne. Pääasiassa miulla kuitenkin menee tosi hyvin, oon onnellinen, mut välillä se väsy vaan iskee, mut siitä kyllä aina sitten piristyy. :-)Ps. Muokkailin kuvia muuten vähän erilailla, mustavalkoseks pitkästä aikaa ja silleen, mitäs tykkäätte?

Mikä saa teidät surulliseks? Onko se joku paha sana, valhe, läheisen menettäminen, vai vaan vaikka huono päivä? Mitä noista teidän elämässä esiintyy useimmite? Voisin kertoo miun mielipiteen vaikka blogimaailmasta, miten kuki kertoo huonoista päivistä, surustuistaa, epäonnistumisista. Oon kiinnittäny huomioo siihen, että aika moni bloggaaja antaa itestään sellasen kuvan että kaikki on aina hyvin ja arki on yhtä luksusta. Tosi elämässä näin ei varmastikkaan ole. Oon miettiny että kerran lifestyle blogien tarkotus on kertoo omasta elämästään, sen kaikista osa-alueista, niin miun mielestä sillon kuulus kertoo myös ne vähemmän iloset ja positiiviset asiat ja antaa oikee käsitys niille jotka sitä blogia lukee. Koska tosiasiassa kenenkään elämä ei ole vaan pelkkää ruusuilla tanssimista, jokanen tietää sen. On täällä toki myös sellasia jotka kertoo oikeesti millasta niiden elämä on, kunnioitusta niille!

 Miulle blogi merkitsee kuvien ja muistojen säilyttämispaikkaa, mut se merkihtee miulle myös 'julkista' päiväkirjaa. Minuu kiinnostaa tietää että mitä se merkihtee teille? Voin kertoo että miulla menee elämässä tällä hetkellä ihan hyvin, kavereita on, koulu on menny hyvin ja oon päässy arjen rytmiin kiinni. Silti miusta tuntuu (niinkun varmaan tosi monesta muustakin nuoresta) että ei oikein oo viellä varma itestään ja siitä miten toimii/ käyttäytyy missäkin tilanteessa. Sen takia monet varmasti esittää muutakun on, mut hei, kaikki tekee virheitä, niiden kanssa pitää oppii elämään ja ei kukaan tuomihe sinuu sen takia että oot oma ittes? Kaikki on omia persoonia ja tää maailmahan olis ihan tylsä jos kaikki olis veistetty samasta muotista. Jos joku ei hyväksy sinuu sellasena kun on, niin sellaset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Varmasti löytyy ihmisiä jotka tykkää siusta sellasena kun oot.

 Oon huomannu että joskus jotkut riidat on kavereitten keskuudessa ihan paikallaan. Sillon oppii toimimaan sellasissa tilanteissa ja huomaa kuka on oikee ystävä ja kuka pelkkä kaveri ja hyvänpäivän tuttu. Vihaan kaksnaamasuutta, valehtelemista ja juonimista. Se jos joku saa miut surulliseks. Teillä on varmasti ihania kavereita, älkää luopuko niistä pelkän oman tyhmän käytöksen takia. Omaan luonteeseen ei voi vaikuttaa, mutta siihen voi miten kavereitaan kohtelee. Oon itekkin toiminu väärin monissa tilanteissa, olisin voinu tehä monia asioita toisin, mutta sinänsä en kadu mitää. Tiiän, olen sellanen ihminen että varmasti aika moni pitää minuu vähän outona ja jopa aika ärsyttävänä. Osaan olla liian äkkipikanen ja suorasananen. En kiertele asioita, ja sen vuoks joudun usein hankaluuksiin ja inhottaviin tilanteisiin. Mut niistä selvitään, itsehän oon ne aiheuttanukkin.

Tästä tulee mieleen että ajattelenko liikaa, onko miulla liikaa mielipiteitä kaikkeen, koska oonhan vasta 14? Ehkä, tai oikeastaan joo, ihan liikaa. Kaikki olis paljon helpompaa jos ottasin asiat rennommin enkä jäis miettimään liikaa. Mut en vaan jostaki syystä mahda sille mitään ja en haluu oikeestaan muuttaa sitä piirrettä miussa koska sinänsä se tekee miusta omanlaisen. Rakastan kirjottaa tänne blogiin aina välillä. Olin jo pienenä tosi innokas kirjottamaan kaikkia tarinoita vaikka mistä aiheista. Se saa miut onnelliseks ja saan purettuu miun ajatuksia sillon, se on ittensä toteuttamista jollakin tapaa sinänsä. Mutta siis tän kirjotuksen aihe oli blogin merkitys, aitous ja kaikkien ihmisten oikeus olla oma ittensä, kukaan ei oo täydellinen. Ei sitä oikein muilla sanoilla voi kuvailla. Miulle tuli taas hirmunen into kirjottaa jostakin tänne, ja tällänen aihe tuli tällä kertaa päällimmäisenä mieleen. Toivoisin taas kerran paljon kommentteja että mitä tykkäsitte? Onko tälläset ajatusten-purkamis postaukset kivoja? Eli tämmöstä tälläkertaa ja KOMMENTOIKAA! :-) Ps. mietin pitkään julkasenko tämän mut antaa mennä tän kerran.

SLEEPY

Moikka! Täällä kirjottelee väsynyt ja kouluun tylsistynyt tyttö. Kokeitakin on jo tiedossa vaikka kuinka monta ja vaikka kuinka uskottelin ja lupailin itelleni et nyt koulumotivaatio pysyy, niin plääh joka vuos sama homma, aina kun kokeet tulossa niin innostus häviää. Onko kohtalontovereita? Toivon et en oo ainoo laiskiainen. No mutta vapaa-aika menee tallilla pyöriessä, läksyjen teossa, ja lenkkeillessä. Tykkään lenkkeillessä siitä, kun saa hetken ihan omaa aikaa ja rauhaa, ja kuulee vaan autojen äänet ja askeleet. Oonko outo kun en tykkää lenkillä kuunnella musiikkia? :D Toki kavereidenki kanssa on kiva käydä ulkoilemassa ja kertoa kaikki mitä mieleen tulee, oot ihana Annika!.Tästä tais tulla nyt ihan turha postaus, mutta teki vaan mieli tulla kirjottelemaan tänne teille vähän miun ajatuksia taas. Oishan tässä ollu muutakin kerrottavaa viellä, mutta jätetäänpä ne sitten seuraavaan postaukseen ettei tekstii tule ihan hirmusesti. Olkaahan ahkeria! Ps. Teitä on jo ihan huikeen paljon, kiitos tuhannesti!<3