Oon siis aina tykänny tosi paljon eläimistä, ja mietin että joku sellanen harrastus olis kiva jossa ollaan eläinten kanssa tekemisissä, ja joka ois mielellään myös liikunnallista. Yhtenä päivänä pari vuotta sitten päätin mennä kavereiden innottamana tallille mukaan kokeilemaa millanen tää heppaharrastus oikein on. No miehän olin heti ihan myyty, joku siinä vaan iski minuun tosi kovasti. Muistan kun ekalla tunnilla pääsin sellasen vanhan pienen suomenhevosen selkään. Muistan myös sen kuinka minuu jännitti että kestänkö mie siellä kyydissä nyt ihan varmasti. Siitä se sitten lähti ja en oo katonu hetkeekään tän harrastuksen alottamista! On ollu paljon onnistumisia, mut myös niitä päiviä millon kaikki menee pieleen, ite on huonolla tuulella ja hevonenki. Sillon pitää muistella niitä hyviä ja onnistuneita hetkiä ja jatkaa vaan eteenpäin. On päiviä, jollon vettä sataa niskaan kaatamalla, mut myös niitä ihania aurinkoisia päiviä. Hevosen selässä mie oon oikeesti onnellinen, vapaa. Se luottamus ja side joka voi syntyy ihmisen ja hevosen välille, on korvaamaton. Tuun onnelliseks siitä kun hevonen hörisee tallissa vastaan ja hamuaa huulillaan takinhihaa, niillä pienillä eleillä se osottaa että välittää.
Rakastan sitä kun talvella voi mennä paksuun lumihankeen kahlaamaan niin että hevonen uppoaa hankeen polviin asti tai kun kesällä laukataan pitkin metsäteitä. Rakastan sitä kun kentällä jotkut koulukiemurat onnistuu hyvin, kun hevonen ja ratsastaja kumpikin keskittyy täysillä tai sitä kun menee esteitä, se jännityksen tunne on ihana. No mut enköhän mie oo nyt kertonu ihan tarpeeks tästä miun rakkaasta harrastuksesta, toivottavasti joku ees jakso lukee tän loppuun asti! Kommentoikaa mitä tykkäsitte. :-) Ps. Tähän loppuun lisään viellä joitain kuvia miulle rakkaista hevosista.
