Oon monesti ajatellu että oikeesti sellaset köyhät ja ns. varattomat vaikuttaa aidosti onnellisilta, ja kyllä, he osaavat olla onnelisia vaikka heillä ei oliskaan melkein mitään omaisuutta. Uskon, että onnelliseks voi tehdä ystävät,lemmikit, perhe ja kaikki läheiset tässä ympärillä. Nykysin iteltänikin unohtuu miten hyvin miun asiat oikeesti on, ja valitan ihan pienestä ja turhasta. Joo, se pistää miettimään, että eikö se oo vähän väärin valittaa jos ei oo saanut sitä yhtä vaatekappaletta sieltä kaupasta, kun toisilla ei oikeesti saata olla varaa niihin yhtiinkään vaatteisiin.
Miks maailma on niin epätasa-arvonen paikka? Se on näin nuorelle tytölle ihan liian iso kysymys, johon ei oikeestaan voi vaikuttaa. Silti se pistää miettimään että entä jos ite olisi siellä huonommassa asemassa? Luulenpa että nyt ne niin järkyttävän suurilta tuntuneet ongelmat olisi ihan pienenpieniä,niiden isompien juttujen rinnalla. Toivon että tää teksti sai ajattelemaan vähän myönteisemmin omaa elämäntilannettansa, ja toivoisin myös että oltais kaikki tyytyväisiä siihen mitä meillä on. Jokaisen elämässä on varmasti niitä ylä-ja alamäkiä, mutta niistä selviää kyllä vaikka ei siltä tuntuiskaan. Ite ainakin haluaisin jatkossa ajatella paljon positiivisemmin asioita ja en murehtis turhista, koska ikävät jututkin kasvattaa. Haluisin oppia kunnioittamaan myös enemmän miun läheisiä, koska niinhän se vaan on että se itelle rakkaitten ihmisten tuki jos joku on asia, mitä ilman ei pärjäisi, koska eihän sitä koskaan tiedä millon sille kaikista tärkeimmälle puhuu viimesen kerran, ja eihän kukaan halua että se puhe on vaan kiukkua ja huutoa? <3 Kiitos, oon puhunut. Ps. Toivoisin tästä vähän kommenttia että mitä mieltä ootte tälläsistä 'mielipide-postauksista'? Teenkö jatkossakin?